Informaatio kulkee loistavasti ;)

Tänään ja eilen on ja oli kansallinen vapaapäivä. Eilinen liittyi jollain tavalla muslimeihin ja tänään on itsenäisyyspäivä. Kumma juttu, että ketään vaihto-opiskelijoita ei informoitu asiasta.

Pikkukroko vähän lähempää.

Todistusaineistoa krokotiilin pitämisestä.

Krokotiilifarmilta

Krokotiilifarmilla

Olin tänään Bagamoyossa tutustumassa paikkaan, josta orjia on kuljetettu eteenpäin. Samalla reissulla kävimme krokotiilifarmilla, jossa kasvatetaan krokotiileja lihan na nahan takia. Ne myydään Eurooppaan ja Kiinaan. Ehkäpä Saludinkin krokotiili tuloee Bagamoyosta. ;)

PIDIN KROKOTIILIN POIKASTA KÄDESSÄ! Kyseisestä tapahtumasta on todistusaineistoa, joka tullee tänne pikapuoliin. Kaikki ei ehkä muuten usko, että mä oon kyenny siihen. Myönnän, että aluks olin vähän paniikissa, kun kysyttiin haluanko ottaa krokotiilin käteen.

Olin paikallisten kanssa liikenteessä ja huvittavaa oli, että olin ainoa, joka maksoi krokotiilien näkemisestä. Seurani sanoi, etteivät he ole kiinnostuneita krokotiileista, vain minä olen. Silti he saivat tulla mukaan katsomaan. Ei se kallista lystiä ollut, mutta vastaava ei ehkä toimi joka paikassa.

Jumalanpalvelus swahiliksi

Olin tänään kirkossa. Täällä on yleistä, että ihmiset käyvät joka sunnuntai kirkossa. Nolottaa vastata, kun kysytään kuinka usein itse käyn. Kirkko oli luterilainen ja luulen löytäneeni joitakin yhtäläisyyksiä meikäläisten jumalanpalvelukseen, vaikkakin palvelus oli swahiliksi. Se kesti 2 h 20 min!!! Onneksi oli paljon musiikkia. Oudointa oli istua hiljaa, kun ihmisiä nauratti. Pappi oli ilmeisesti hauska.

Tutkimuksen suhteen tuntuu, ettei mikään tunnu onnistuvan. Tällä viikolla piti mennä Iringaan, mutta se peruuntui kampuksen sulkemisen takia. Huomisen suunnitelma oli lähteä Morogoroon kouluvierailulle, mutta yhteyshenkilön täti kuoli eilen. Vierailu siirtyi kolmen viikon päähän. Toivottavasti yliopisto aukeaa pian. Onneksi aina on kuitenkin ilmaantunut jotain uutta tilalle. Viime viikon alakouluvierailu oli hauska kokemus.

Seikkailua dala dalalla

Tänään onnistuin hyppäämään väärään dala dalaan. Olin tulossa kouluvierailulta ja minun piti vaihtaa dala dalaa Mwengessä. Mwengestä menee dala dala Ubungoon ja sen pitäisi kiertää yliopiston kautta ainakin silloin, kun siinä lukee chuo. Mielestäni siinä luki, mutta tämäpä ei kääntynyt yliopiston suuntaan, vaan meni suoraan Ubungoon. Hyppäsin pois kyydistä ja ajattelin mennä takaisin Mwengeen, mutta samalla pysäkillä pois jäänyt mies neuvoi oikoreitin yliopistolle ja päätin kävellä.

Viikonloppu vierähti Sunrise beachillä. Yövyimme sellaisissa rantateltoissa.

Yliopisto on suljettu.

Lakon seurauksena hallitus on päättänyt sulkea yliopiston toistaiseksi. Tällaista tapahtuu kuulemma usein. Yleensä yliopisto on kiinni noin neljä viikkoa tai jopa pidempään. Onneksi olen ensi viikolla menossa Iringaan toiselle kampukselle. Siellä toiminnan pitäisi jatkua normaalisti. Täällä on kauhea ruuhka, koska opiskelijoiden on pakko muuttaa kampukselta pois. Vaihto-opiskelijat ja maisteriopiskelijat saavat jäädä, koska he eivät ole osallistuneet lakkoon.

Blogilla väärä nimi?

Olin ostamassa vettä lähikojusta. Kun olin saanut ostokseni suoritettua, paikallinen mies sanoi minulle "You look like African". Ja mä oon aina kuvitellu, että näytän tosi suomalaiselta. Onneksi edes ruotsalaiset tunnistavat suomalaiseksi. Tosin en tiedä onko sekään niin hyvä, että he kuulevat sen englannin puhumisesta. Käsittämätöntä on myös se, että paikalliset ovat veikanneet minua sekä amerikkalaiseksi että englantilaiseksi. Luulisi mun englannista kuulevan, ettei se oo äidinkieli.

Meistä täällä olevista suomalaisista kukaan ei osaa sanoa sushi. Emme edes kuule mitä eroa sanassa on japanilaisen tytön sanomana ja meidän sanomana. Masentavaa...

Opiskelijat lakossa

Tämä viikko ei alkanut kovin valoisasti. Aamulla oli pitkä sähkökatko ja lisäksi opiskelijat ovat aloittaneet lakon, koska heillä on jonkinlaisia ongelmia lainojensa kanssa. Tänään ei ole ollenkaan luentoja. Toivottavasti lakko loppuu pian. Ensi viikon matkani Iringaan peruuntuu, jos opiskelijat ovat edelleen lakossa. Iringassa koulutetaan myös matematiikan opettajia. Sinne on seitsemän tunnin bussimatka.

Viikonloppuna piti mennä rannalle, mutta peruutimme sen, koska sääennuste lupasi vettä koko viikonlopuksi. Yhtään ei satanut.

Lauantai-illaksi sain kutsun jonkinlaisiin kurssin päätösjuhliin. Juhlissa oli ihmisiä noin viidestä eri Afrikan maasta, ainakin viidestä Euroopan maasta ja vielä yksi japanilainen. Lauantaina kävin myös ostamassa itselleni verhot. Tällä viikolla pitää vielä ostaa matto. :)

Nauttikaa hyvistä teistä siellä Pohjolassa!

Tänään olin menossa kouluvierailulle. Ensinnäkin olin auttamattomasti myöhässä sovitusta aikataulusta, koska autokuskin piti viedä kaksi lasta ensin kouluun. Toiseksi tievalinta osoittautui erityisen huonoksi. Tällä viikolla on satanut monta kertaa ja tiellä oli koko tien levyisiä ja yli auton renkaan syvyisiä vesilätäköitä. Yhdessä vesilätäkössä auto sammui. Onneksi se käynnistyi uudelleen. Ehdin jo miettiä, että mitenköhän tästä selvitään ja kauankohan auton oven tiivisteet pitävät. Onneksi olimme maasturilla liikkeellä.

Sateen takia on ollut melko mukava sää. Ei ole tarvinnut hikoilla koko ajan eikä pestä joka ilta nyrkkipyykkiä. Olen käyttänyt jo kolmena yönä pyjamaakin. Onneksi otin sen mukaan. Huoneessani on nimittäin varsin hyvä tuuletus lasittomien ikkunoiden kautta.

Luksusta, kun suihkusta tulee vettä

Tänä aamuna oli ihana herätä, kun kuuli ensimmäiseksi suihkun äänen. Kahteen päivään ei ole tullut vettä missään asuntolassa. Ja täällä hikoilee vähän enemmän kuin Suomessa. Hiusten pesu ehti myös huolettaa.

Lauantaina käytin ensimmäistä kertaa paikallista bussia, dala dalaa. Se on pakettiauto, johon on lisätty penkkejä. Dala dala lähtee, kun kyydissä on tarpeeksi ihmisiä. Ja yleensä ne tungetaan niin täyteen kuin vain mahdollista. Ja sittenkin vielä mahtuu lisää kyytiin. Yhden matkan hinta on huikeat 300 Tsh. Mitähän se sitten tekee, alle 20 senttiä?

Näkyy varmaan vähän huonosti, mutta kuvassa on apinoita leikkimässä takapihallani. Välillä apinat tulevat asuntoloiden käytäville levittämään roskisten sisällön.

Tässä mä asun.

Maisemaa Sansibarilta

Tässä hämähäkin seitti, jonka jo mainitsin. Harmillisesti hämähäkkiä ei näy. Olis pitäny kuvata eri suunnasta. Samalla näette vähän millasia taloja Sansibarin keskustassa on.

Sansibarilla juomassa ja syömässä kookospähkinää. Maku on hieman erilainen, ku niiden kamalien kuivattujen lastujen. Vasemmalla näkyy myös miten kookospähkinä saadaan rikki. Pyörää pitelevä mies oli meidän taksikuski.

napu napu napu pling

Kuinka moni teistä on herännyt yöllä kuuntelemaan vanhanaikaisen kirjoituskoneen naputusta ja sitä kilahdusta, joka kuuluu, kun päästään rivin päähän? Viime yönä tämä tapahtui kellon ollessa 2.40. Ehkäpä hän sai juuri loistavan idean graduunsa ja se oli pakko kirjoittaa. Yleensä puolen yön ja neljän välinen aika on melko hiljainen, mutta nyt ei ollut. Naapureissani asuu näkövammaisia tyttöjä ja heillä on tällaiset kirjoituskoneet. Heille on jo kerran sanottu, että he eivät saa kirjoittaa yöaikaan, mutta eipä näy menevän perille.

Sade loppui maanantai-iltana ja nyt paistaa toista päivää aurinko. Eilinen opiskelijaviisumin hankkimisyritys johti siihen, että päätin ostaa uuden turistiviisumin lentokentältä. Ne olis tarvinnu 5 passikuvaa, ansioluettelon, todistuksen, että opiskelen täällä, todistuksen, että opiskelen Suomessa ja sitten tietysti hakemuksen ja passin. Ja maksu on ehkä kolminkertainen turistiviisumiin verrattuna.

Maalaisjärkeä kaivattaisiin monessa paikassa. Mutta onneksi tällaiselle hyvähermoiselle ihmiselle odottaminen ja asioiden monimutkaistaminen ei ole ongelma. ;)

Kiitos kaikille terveisistä ja kommenteista! Hämähäkin seitti ei ollut siellä rannalla, joten paratiisimaisema ei rikkoutunut. Rannalla oli vain rapuja.

Täälläkin sataa

Lupasin liikaa. Sain hienoja kuvia, mutta en voikaan laittaa niitä tänne. Tässä kannettavassa ei oo paikkaa kameran muistikortille. Eikä mulla tietenkään oo mitään piuhoja mukana.

Sansibarilla oli tosi hienot maisemat. Voisin mennä sinne uudestaankin ja nyt tietäisin paremmin miten toimia ja minne mennä. Kaksi päivää oli melko lyhyt aika. Saari vaikuttaa melkoiselta paratiisilta, kunhan lähtee pois keskusta-alueelta. Join ja söin kookospähkinää, näin isomman hämähäkin ja seitin kuin koskaan ja kävin tosi kauniilla rannalla. Ostin vanilja- ja kanelitankoja.

Aamulla alkoi vesisade. Paikalliset sanovat, että täällä on vaikea ennustaa sateita, mutta ilmeisesti pian pitäisi taas paistaa. Ainakaan nyt ei ole sadekausi, joten toivon parasta.

Muitakin suomalaisia

Toissapäivänä tapasin muitakin valkoihoisia, kun olin matkalla asuntolalleni. Viereisessä rakennuksessa heitä (vai meitä?) on yli kymmenen. Kaksi on Suomesta. Oli hauska tavata ihmisiä, joille ei tarvitse selittää, mikä täällä on niin erilaista kuin länsimaissa. Heille ei tarvitse selittää, että ei, meidän ei tarvitse varoa kännykkävarkaita, kun puhumme autossa puhelimeen ja ikkuna on auki.

Viikonloppuna olen menossa Sansibarille suomalaisen professorin ja hänen vaimonsa kanssa. Yritän sitten laittaa tänne joitakin kuvia.

Kulttuurit kohtaavat

Kuten eräs Namibiassa ollut henkilö sanoi, täälläpäin ei voi tervehtiä ihmisiä näin: ”Hello, my name is Anna”. (Käytän täällä Annaa, koska kukaan ei muistaisi nimeäni ja Anna on helppo lausua.) Ensin pitää vaihtaa kuulumiset, jotka eivät merkitse mitään, ja sitten ehkä esittäytyä. Parasta on vain osata sanoa poa, kun ihmiset sanovat mambo. En tiedä kirjoitetaanko ne noin, mutta ainakin ne kuulostavat tuollaisilta. Tuntemattomat ihmiset saattavat ohi kulkiessaan sanoa hei, eli tuon äskeisen mambo. Jos ihmisten kanssa juttelee enemmänkin, he ovat erittäin kiinnostuneita, erityisesti Suomen talvesta ja vielä enemmän siitä mitä mieltä olen Tansaniasta. Sitten he kysyvät mikä on suurin ero Suomen ja Tansanian välillä. Eräille muualta Afrikasta oleville vaihto-opiskelijoille sanoin, että Suomessa jopa nainen voi liikkua pimeällä ja vieläpä yöllä yksin. He olivat ihmeissään ja sanoivat, ettei missään Afrikan maassa voi liikkua pimeällä yksin. Valoisan aikaan on tuntunut kuitenkin turvalliselta, ainakin täällä kampusalueella. Kaupungin keskustassa en ole vielä käynyt. Enkä aio mennä yksin, joten täytynee odotella, että joku lähtee joskus kanssani.

Jos ihmettelette miksi tässä on yhtäkkiä ä:t ja ö:t, niin kirjoitin tämän läppärillä, joka minulla on mukana.

Jenni: On se Sorsalampikin ihan kiva, mutta onneks sulla on kotoa hienot järvimaisemat.

Darissa

Paasin onnellisesti perille. Lentomatka flunssaisena ei ollu kovin hauska. Nyt alkaa kuitenkin olla parempi olo. Istun matematiikan laitoksella jonkun talla hetkella Ruotsissa olevan henkilon tietokoneella. Netti on melko hidas. Takana nakyy Intian valtameri. Tosin siina on kaupungin keskusta valissa.

Kiitos kaikille terveisista ja tekstiviesteista. Yhteen niista vastauksena, etta ei ole viela nakynyt leijonia.

Harmillisesti pysahdys Kilimanjarolla tapahtui pimean aikaan, joten en nahnyt mitaan lentokoneen ikkunasta. Sinne pitaa menna sitten myohemmin.

Nähdään tammikuussa!

Työpöytä on siivottu, mutta matkalaukku odottaa vielä paakkaajaa. Flunssa meinaa vähän vaivata, mutta koitetaan päästä siitä eroon ennen ku edes kunnolla alkaa. Pitänee poiketa vielä vaihtamassa rahaa, ettei edellinen ennustus käy toteen. Kirjottelen sitten ens viikolla mielenkiintosempia juttuja (toivottavasti), kunhan vaan pääsen perille.

Lento lähtee sunnuntaina 6.15 ja on perillä 20.40 Suomen aikaa. Toivottavasti joku on mua vastassa.

Enneuni?

Viime yönä näin unta, että olin unohtanut ottaa vuokran maksamiseen vaadittavat dollarit mukaan. Vuokra pitää maksaa heti koko ajalta. Shillinkejä voi vaihtaa vasta paikan päällä ja ne tykkää enemmän amerikkalaisten rahoista kuin euroista.

Muistaisinkohan tänään ottaa malarialääkkeen jo illalla?

Sivuvaikutuksia

Tyhmästä päästä saa näköjään kärsiä. Unohdin eilen ottaa malarialääkkeen ja tänään otin sen aamupalan yhteydessä. Nyt onkin sitten oksettanu koko päivän ja tuntuu et vaan pahenee...

Itä-Suomi tutuksi

Viime viikolla kävin juttelemassa kasvatustieteilijän kanssa Jyväskylässä. Eilen olin Joensuussa ja tänään Lappeenrannassa. Yön vietin Sokos Hotel Lappeessa. Pelkkää matkustusta siis. :) Ja kaikki nämä liittyvät siihen varsinaiseen Matkaan.

Tapasin pikaisesti kolme Dar es Salaamista olevaa vaihto-opiskelijaa LUTissa. Sain sanottua "It was nice to meet you". Alku sekin.

Juna Tampereelle lähtee 14.35. Sitä ennen voisi tutustua Lappeenrannan ihmeellisyyksiin, kunhan vain pääsen takaisin keskustaan.

Kiitos Petralle kannustuksesta! Muitakin vinkkejä kaipailen. Ristolta sain neljä: vessapaperi, tiskiharja, taskulamppu ja linkkari. Pärjäänköhän näillä?

Ennakkotunnelmia

Lähtöpäivä lähestyy nopeasti. Tunnelmat vaihtelevat innostuksesta ja malttamattomuudesta ahdistukseen. Rokotuksista puolet on otettu ja malarialääkkeen syönti aloitettu. Ainakaan vielä ei ole pahoja sivuvaikutuksia. Kummallisia unia näen välillä muutenkin.

Mitähän kaikkea pitäisi ottaa mukaan? Vinkkejä?

Lähtöpäivä on sunnuntai 19.10.