napu napu napu pling

Kuinka moni teistä on herännyt yöllä kuuntelemaan vanhanaikaisen kirjoituskoneen naputusta ja sitä kilahdusta, joka kuuluu, kun päästään rivin päähän? Viime yönä tämä tapahtui kellon ollessa 2.40. Ehkäpä hän sai juuri loistavan idean graduunsa ja se oli pakko kirjoittaa. Yleensä puolen yön ja neljän välinen aika on melko hiljainen, mutta nyt ei ollut. Naapureissani asuu näkövammaisia tyttöjä ja heillä on tällaiset kirjoituskoneet. Heille on jo kerran sanottu, että he eivät saa kirjoittaa yöaikaan, mutta eipä näy menevän perille.

Sade loppui maanantai-iltana ja nyt paistaa toista päivää aurinko. Eilinen opiskelijaviisumin hankkimisyritys johti siihen, että päätin ostaa uuden turistiviisumin lentokentältä. Ne olis tarvinnu 5 passikuvaa, ansioluettelon, todistuksen, että opiskelen täällä, todistuksen, että opiskelen Suomessa ja sitten tietysti hakemuksen ja passin. Ja maksu on ehkä kolminkertainen turistiviisumiin verrattuna.

Maalaisjärkeä kaivattaisiin monessa paikassa. Mutta onneksi tällaiselle hyvähermoiselle ihmiselle odottaminen ja asioiden monimutkaistaminen ei ole ongelma. ;)

Kiitos kaikille terveisistä ja kommenteista! Hämähäkin seitti ei ollut siellä rannalla, joten paratiisimaisema ei rikkoutunut. Rannalla oli vain rapuja.

Täälläkin sataa

Lupasin liikaa. Sain hienoja kuvia, mutta en voikaan laittaa niitä tänne. Tässä kannettavassa ei oo paikkaa kameran muistikortille. Eikä mulla tietenkään oo mitään piuhoja mukana.

Sansibarilla oli tosi hienot maisemat. Voisin mennä sinne uudestaankin ja nyt tietäisin paremmin miten toimia ja minne mennä. Kaksi päivää oli melko lyhyt aika. Saari vaikuttaa melkoiselta paratiisilta, kunhan lähtee pois keskusta-alueelta. Join ja söin kookospähkinää, näin isomman hämähäkin ja seitin kuin koskaan ja kävin tosi kauniilla rannalla. Ostin vanilja- ja kanelitankoja.

Aamulla alkoi vesisade. Paikalliset sanovat, että täällä on vaikea ennustaa sateita, mutta ilmeisesti pian pitäisi taas paistaa. Ainakaan nyt ei ole sadekausi, joten toivon parasta.

Muitakin suomalaisia

Toissapäivänä tapasin muitakin valkoihoisia, kun olin matkalla asuntolalleni. Viereisessä rakennuksessa heitä (vai meitä?) on yli kymmenen. Kaksi on Suomesta. Oli hauska tavata ihmisiä, joille ei tarvitse selittää, mikä täällä on niin erilaista kuin länsimaissa. Heille ei tarvitse selittää, että ei, meidän ei tarvitse varoa kännykkävarkaita, kun puhumme autossa puhelimeen ja ikkuna on auki.

Viikonloppuna olen menossa Sansibarille suomalaisen professorin ja hänen vaimonsa kanssa. Yritän sitten laittaa tänne joitakin kuvia.

Kulttuurit kohtaavat

Kuten eräs Namibiassa ollut henkilö sanoi, täälläpäin ei voi tervehtiä ihmisiä näin: ”Hello, my name is Anna”. (Käytän täällä Annaa, koska kukaan ei muistaisi nimeäni ja Anna on helppo lausua.) Ensin pitää vaihtaa kuulumiset, jotka eivät merkitse mitään, ja sitten ehkä esittäytyä. Parasta on vain osata sanoa poa, kun ihmiset sanovat mambo. En tiedä kirjoitetaanko ne noin, mutta ainakin ne kuulostavat tuollaisilta. Tuntemattomat ihmiset saattavat ohi kulkiessaan sanoa hei, eli tuon äskeisen mambo. Jos ihmisten kanssa juttelee enemmänkin, he ovat erittäin kiinnostuneita, erityisesti Suomen talvesta ja vielä enemmän siitä mitä mieltä olen Tansaniasta. Sitten he kysyvät mikä on suurin ero Suomen ja Tansanian välillä. Eräille muualta Afrikasta oleville vaihto-opiskelijoille sanoin, että Suomessa jopa nainen voi liikkua pimeällä ja vieläpä yöllä yksin. He olivat ihmeissään ja sanoivat, ettei missään Afrikan maassa voi liikkua pimeällä yksin. Valoisan aikaan on tuntunut kuitenkin turvalliselta, ainakin täällä kampusalueella. Kaupungin keskustassa en ole vielä käynyt. Enkä aio mennä yksin, joten täytynee odotella, että joku lähtee joskus kanssani.

Jos ihmettelette miksi tässä on yhtäkkiä ä:t ja ö:t, niin kirjoitin tämän läppärillä, joka minulla on mukana.

Jenni: On se Sorsalampikin ihan kiva, mutta onneks sulla on kotoa hienot järvimaisemat.

Darissa

Paasin onnellisesti perille. Lentomatka flunssaisena ei ollu kovin hauska. Nyt alkaa kuitenkin olla parempi olo. Istun matematiikan laitoksella jonkun talla hetkella Ruotsissa olevan henkilon tietokoneella. Netti on melko hidas. Takana nakyy Intian valtameri. Tosin siina on kaupungin keskusta valissa.

Kiitos kaikille terveisista ja tekstiviesteista. Yhteen niista vastauksena, etta ei ole viela nakynyt leijonia.

Harmillisesti pysahdys Kilimanjarolla tapahtui pimean aikaan, joten en nahnyt mitaan lentokoneen ikkunasta. Sinne pitaa menna sitten myohemmin.

Nähdään tammikuussa!

Työpöytä on siivottu, mutta matkalaukku odottaa vielä paakkaajaa. Flunssa meinaa vähän vaivata, mutta koitetaan päästä siitä eroon ennen ku edes kunnolla alkaa. Pitänee poiketa vielä vaihtamassa rahaa, ettei edellinen ennustus käy toteen. Kirjottelen sitten ens viikolla mielenkiintosempia juttuja (toivottavasti), kunhan vaan pääsen perille.

Lento lähtee sunnuntaina 6.15 ja on perillä 20.40 Suomen aikaa. Toivottavasti joku on mua vastassa.

Enneuni?

Viime yönä näin unta, että olin unohtanut ottaa vuokran maksamiseen vaadittavat dollarit mukaan. Vuokra pitää maksaa heti koko ajalta. Shillinkejä voi vaihtaa vasta paikan päällä ja ne tykkää enemmän amerikkalaisten rahoista kuin euroista.

Muistaisinkohan tänään ottaa malarialääkkeen jo illalla?

Sivuvaikutuksia

Tyhmästä päästä saa näköjään kärsiä. Unohdin eilen ottaa malarialääkkeen ja tänään otin sen aamupalan yhteydessä. Nyt onkin sitten oksettanu koko päivän ja tuntuu et vaan pahenee...